"You are crazy, my child. You must go to Berlin." ~säveltäjä Franz Suppe

Lähde: Pixabay

Rakastan Berliiniä!!! Berliinistä bloggaaminen tuli henkilökohtaisesti ajankohtaiseksi, kun osa lähipiiriä matkustaa kohteeseen, mutta minä en. Sen sijaan rohmusin hyllyistäni melkein kaikki Berliiniin liittyvät kirjat, pinosin viereeni ja tässäpä sitä ollaan! Kattauksesta jäävät nyt pois Antony Beevorin teos Berliini 1945 sekä Jill Suzanne Smithin Berlin Coquette.

Hyllyistäni keräämäni kirjat käsittelevät näköjään Berliinin historiaa. Siis _kaikki_. Toisaalta, historiaahan minä opiskelin, ja jos jossain suurkaupungissa on historiallista latausta, niin Berliinissä. Luodinreikiä näkyy seinissä edelleen eikä historian rumia kasvoja ole peitetty. Jos katsoo tarkkaan ja tietää mitä etsii, löytää jalkakäytäviltä laattoja, joissa näkyy niiden henkilöiden tiedot, jotka kustakin talosta vietiin kuolemaan. Ettei pääse unohtumaan, myöskään turistilta. 

Alkuun valitsin hyllystäni kaksi hyvin erilaista naisen kirjoittamaa päiväkirjaa sodan ajan Berliinistä. Toinen kirjoista, Nainen Berliinissä, on varmasti tutumpi, onhan siitä tehty elokuvakin. En ole nähnyt sitä, enkä haluakaan nähdä, koska kirjan lukeminen oli niin hiuksia nostattava kokemus. Neuvostosotilaiden vyöry Berliiniin oli kauhun paikka kaikille saksalaisille, mutta etenkin naisille. Monille kävi huonosti, joillekin huonoimmalla mahdollisella tavalla. Oikeastaan kaikki tuskan sävyt ja kohtalot käyvät ainakin näyttäytymässä kirjan sivuilla eri henkilöiden kohdalla.

Toinen kirja, The Berlin Diaries, on uskomaton divarilöytö! Niin _niin_ harvoin löytää kirjan, jota on tietämättään etsinyt pitkään ja hartaasti. Marie Vassiltchikovin, "Missyn", oma henkilökohtainen tarina on uskomaton ja hänen kokemuksensa sodan ajan Berliinistä avaa sellaisia ovia ja ikkunoita, että hengästyttää. Vihdoin ja viimein sain kaipaamaani tietoa esimerkiksi saksalaisista aatelissuvuista sotavuosien kontekstissa. Lyhyesti: venäläisen emigranttiperheen tytär päätyy aatelistopiirien keskeltä toimimaan mm. vastarintaliikkeessä natsihallintoa vastaan. En osaa edes hehkuttaa tätä kirjaa sen ansaitsemassa mittakaavassa. Missy kulkee kaduilla ja alueilla, jotka tunnistaa Berliinissä käyneenä. Oma kokemus kaupungista antaa valtavan tunnelatauksen, koska kirjaa lukemalla päätyy valtavan kontrastin eteen (jonka olemassaolon toki tietää).
(Vastarintaliikkeen olennaisena osana toimi saksalainen Adam von Trott, joka oli saksalaista ylimystösukua. Hänen  taistelustaan natsihallintoa vastaan voi lukea  Giles MacDonoghin teoksesta A Good German Adam von Trott zu Solz (suosittelen kiinnostuneille).

Pysyn Saksan rumassa historiassa edelleen. Kerrin dekkarisarja Berlin Noir sijoittuu 1930-luvulle. Philip Kerr, voi apua. En oikeastaan voi kyllin kuvailla sitä, miten arvostan hänen kykyään viedä dekkarisarja natsiaikakauteen, ja vieläpä antaa päähenkilön repiä huumoria yhteiskunnasta, jossa elää. Trilogian ensimmäisessä tutkimuksen kohteena on ihmisen katoaminen. Sitä tapahtui _hyvin_ usein, ja on hyvin pätevä aihe dekkariin. Toisessa käsitellään arjalaisten ja juutalaisten suhdetta (voi että  kuvottaa käyttää koko sanaa 'arjalaisuus', mutta en minä sitä hatusta tempaissut). Oikein pätevä aihe dekkariin tämäkin. Epäluulon ja vihan kylväminen synnyttää rikoksia (tietysti! Tiedän, koska olen lukenut niin paljon dekkareita, muahah.) Kolmannessa kirjassa aiheena on eri ihmisryhmien tappamiseen käytetty kaasu Zyklon B. Kun yhtälöstä otetaan pois fiktio, kaikki aiheet särkevät sydämeni. Dekkareissa tuikataan syvälle sairastuneeseen yhteiskuntaan.

Rakastan Jyrki Erran kirjaa Berliinin ajokoirat. Suomalaisen kirjoittama, Berliinin sijoittuva jännäri on hehkuttamisen arvoinen. Yleisesti ottaen kylmän sodan aika jättää minut kylmäksi, ja se vainoharhan määrä on ollut jotain aivan käsittämätöntä. Kirjaa lukiessa se ei haitannut. Kirja tuo hyvin esiin saman, mutta jaetun kaupungin kahdet kasvot, jotka ovat pelottavan erilaiset. Sukkulointi kahden maailman välillä sai kyllä hyppelemään seinille. Päähenkilö on ymmärrettävän hukassa. Mitä tehdä, mitä ei saa tehdä, ketä uskoa vai uskoako ketään? Poiskaan ei voi lähteä, koska isän jäämistön läpikäyminen on kesken. Ja se kahtia jaettu palatsi kahden kaupungin rajalla... Kyllä se pisti lukijan ihmettelemään useammin kuin kerran.

Tästä vuodatuksesta voi päätellä, että luen kirjoja sijoittamalla lukemani historian kontekstiin. Toisaalta se on _erittäin_ antoisaa, mutta joskus tuntuu, että aivot on survottu tietynlaisen muotin läpi, kun kontekstista ei pääse irti millään. Noh, itsehän minä pääaineeni valitsin ja sitä rakastin. Ja kyllä, rakastan edelleen.

Rakastan Berliiniä kaikesta huolimatta, ja itken edelleen, jos kirjoitan Googlen hakukenttään ruined berlin ja katson kuvia.

Kirjojen tiedot:

Nainen Berliinissä. Päiväkirja 20.4.-22.6.1945. Anonyymi. Suom. Ilona Nykyri. Ajatus Kirjat, Gummerus Kustannus Oy, 2006. 

The Berlin Diaries of Marie "Missy" Vassiltchikov 1940-1945. Methuen London Ltd, 1987. 

Kerr, Philip. Liekit Berliinissä. Suom. Jukka Jääskeläinen. Atena Kustannus Oy, 2012. 

Kerr, Philip. Kalpea rikollinen. Suom. Jukka Jääskeläinen. Atena Kustannus Oy, 2013. 

Kerr, Philip. Saksalainen sielunmessu. Suom. Jukka Jääskeläinen. Atena Kustannus Oy, 2014.

Erra, Jyrki. Berliinin ajokoirat. Otava, 2015.