Nimeltään Grace - murhaajattaren tarina

Margaret Atwood se sitten osaa. Nimeltään Grace (Alias Grace) on tositapahtumiin perustuva romaani naisesta,  joka tuomittiin murhasta vuosikymmeniksi kuristushuone-vankeuteen Kanadassa 1800-luvun puolessa välissä. Rikostoveri James McDermott tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin, mutta Grace Marks vältti lopulta kuolemantuomion. Tapaus herätti huomiota aikanaan, ja Atwood tarjoaa lukijalle tiedot lähteistä, jota käytti kirjaa tehdessään. 

Välisäväyksinä Atwood on lisännyt mm. oikeudessa kuultuja lausuntoja sekä rikoksesta että syytetystä. Pakko sanoa, että jos tämä lasketaan rikosromaaniksi, on se yksi parhaimmista, jonka olen lukenut.

Päähenkilöitä on kaksi, toinen on Grace Marks itse, toinen on häntä tutkimaan saapunut lääkäri, tohtori Simon Jordan. Grace Marks on köyhä siirtolaisten tytär, joka pestautuu palvelijattareksi varakkaisiin talouksiin. Lopulta hän päätyy herra Kinnearin taloon, johon myös hänen uransa päättyy ja jonka takia vankeus alkaa. Jokainen sivuhahmo edistää tarinaa jollakin tavalla, mutta yksi oleellisimmista on Mary Whitney, joka oli Gracen tuki, turva, opettaja ja ystävä hänen ensimmäisessä työpaikassaan. Tohtori Jordanilla on toiveena perustaa hoitolaitos mielenterveyspotilaille. Hän yrittää johdatella Gracea muistamaan yksityiskohtia tapahtumista, koska halutaan selvittää Gracen väittämien muistinmenetyksien syyt sekä syyllisyys tai syyttömyys, koska Grace Marks sekä häntä tukevat ihmiset kiistävät syyllisyyden murhiin.

En haluaisi kertoa enempää. Lisäyksenä: Tilkkutäkki-ihmiset huomio! 

Luin aikanaan kirjan ensimmäisen kerran sen takia, että se kuuluu 1001 kirjaa, jotka sinun on luettava blaablaa -listaan. Nyt kun olen tässä kertoillut kirjasta erinäisiä raapaisuja, huomaan, että kirja olisi luettava uudelleen kolmannen kerran! Alun Grace on hitusen erilainen kuin lopun Grace. Siihen on syynsä ja siksipä tämä kirja on ja pysyy kirjahyllyssäni, koska tämä kirja kestää useampia lukukertoja. Ainakin minulla!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Franz Kafka ja Linnan arvoitus

Kuva
                Päädyin bloggaamaan ensimmäisenä niinkin höyhenenkevyestä kirjasta kuin Kafkan Linna (Der Schloss). Syitä on monia. Ensinnäkin se nyt sattui olemaan kesken, kun päätin aloittaa bloggaajan taipaleeni. Kirja on luvussa siksi, että kirja kuuluu '1001 kirjaa, jotka sinun tulee lukea ennen kuolemaasi' -listaan, jota olen kahlannut läpi viimeisten kuuden vuoden ajan. Oli siis Kafkan Linnan vuoro.  Nyt kun olen aikani lukenut, minusta alkaa tuntua hieman K:lta. Kuin kirja olisi kuten Linna hänelle, työn ja (etenkin hänellä) epätoivon ja tuskan takana. Etenen kuin K linnaa kohti: hitaasti. Rehellisyyden nimissä tunnustan, että minun aivokapasiteettini kestää muutaman kappaleen lukemisen kertaistunnolla. Opin sen, kun yli 20 sivun jälkeen aivoni menivät maitohapoille ja oli pakko mennä päiväunille. En missään tapauksessa sano, että kirja on huono tai että lukeminen on puhdasta pakkopullaa. Se vain vaatii niin paljon keskittymistä. Minun aivoni vetävät maitoha
Lue lisää

Anjan lähes erinomainen elämä

Kuva
Lähes erinomainen. Siinä on huumorin avain tähän kirjaan. " Mie olin mie jo ihan pienenä, että sikäli miulla ei ollu mittään hättää ."  Minkälaisen koukun Esko-Pekka Tiitinen onkaan kirjoittanut tarinaan! Semmoinen ähäkutti, jos luulit olevasi kärryillä niin luulit väärin -koukku. Semmoisista tykkään! Pohjoiskarjalaisena on mukava lukea ommaa murretta. Tekkee ihan mieli alakkaa itekkii kirjottaa tälleen, mutta tään lukeminen saattaa olla vähä hiasta ja ehkä vaikkeeta jos ei puhu meijän murretta, joten enpä sittenkään. Kieli on oikeasti muhevan pohjoiskarjalaista. Niin kuin Anjan maaseutu, pelto ja lypsettävät lehmät. Ja sisko, joka tulee ja touhottaa ja vaatii, että Anjan pitää nauhoittaa elämäänsä jälkipolville. Aikansa epäiltyään Anja alkaa purkaa nauhalle elämäänsä. Anja kertoo lapsuudestaan, kunnes piti mennä kouluun eikä siellä ollut kovin helppoa. Hän kertoo pojastaan, aviomiehestään ja avioliitostaan ja keskustelee aina väliin mukaan tunkevan siskonsa k
Lue lisää

Kurkistus kuolemisen hetkeen - Oneiron

Kuva
Blogipostaukseni aiheena on Laura Lindstedt in Oneiron , vaikka kuolemisen hetkestä bloggaamiseen voisi lisätä Lars Kepler in Playground in vertailun vuoksi tai ihan hupinaan. Molemmissa taiteillaan veitsen terällä, vaikkakin siinä missä Oneironissa kuolema on lopullinen, Playgroundissa sydämenpysähdyksen hetkellä pelataan peliä leikkikentällä. Kumpikaan ei jätä kylmäksi, heti kun lukija on oivaltanut kirjan syvimmän aiheen (tähän pätee etenkin Playgroundin saama negatiivinen kritiikki). Valitettavasti joudun spoilaamaan hieman päästäkseni etenemään. Näissä kahdessa kirjassa kuviteltu paikka kuoleman hetkellä on (onneksi) hyvin erilainen. Playgroundissa päädytään kiinalaiseen satamaan. Oneironissa täysvalkoiseen tilaan, ihminen sellaisenaan. Jos saisi valita oman paikkansa kuoleman hetkellä, en kyllä kumpaankaan mielelläni menisi. En ole tarpeeksi seikkailuhenkinen kiinalaiseen satamaan enkä jaksaisi kinastella ja vatvoa omia ja muiden asioita. Oneironissa on seitsemän henkilöha
Lue lisää