Takinkääntäjän tunnustus

Takinkääntäjä olen minä. Tunnustan, että Dickensin kohdalla käänsin takkini vuorta myöten. Lähtökohtani Dickensiin oli nimittäin yritys lukea Old Curiosity Shop englanniksi. En saanut kirjasta irti kertakaikkiaan mitään ja jätin kirjan kesken. Luovutin siis, koska alkukielellä lukeminen osoittautui mahdottomaksi urakaksi. Minulla ei siis käynyt pienessä mielessäkään kääntyä suomenkielisen version puoleen. Mutta kuinkas sitten kävikään, kun uskoin viisaampiani, jotka kehottivat tarttumaan sitä härkää sarvista suomen kielellä. Ja niin Dickensistä tuli yksi lemppareista, klassikon pelottavasta leimasta huolimatta. Rakastan Dickensin sarkasmia. Ja viimeistään tässä kohdin on syytä kiittää ja kumartaa syvään suomentajien edessä, joita ilman elämäni olisi Dickensin verran köyhempää. Kiitos siis! 

Oliver-raasu (Oliver Twist)

Tartuin Oliveriin samasta syystä kuin aiemmin postaamaani Kafkan Linnaan. 1001 kirjaa -lista sisältää useamman Dickensin kirjan ja minulla sattui olemaan Oliver Twist käteni ulottuvilla. Sitä paitsi, minua kehoitettiin aloittamaan Dickens -taipaleeni siitä, joten tartuin taas sitä kuuluisaa härkää sarvista ja kampesin selkään. Tapa, millä Dickens kirjoittaa, kutittaa jotain tiettyä hermoa mustassa huumorintajussani. Lukiessani satiiri nauratti monesti ja paljon, joka kerralla teki mieli läpsäyttää käsi suun eteen, että kuinka noin kamalalle elämälle ja käänteille voi nauraa. Noh, oikein hyvin... Yhteiskunnan kuvaus ja sen kritiikki luovat eteen järkyttävän kuvan. Oletan, että vastakkain asettelu enkelimäisen hyvyyden ja vääryyden irvokkuuden välillä on tietoinen valinta ja toimiikin erinomaisen hyvin. 

Toimelias Nicholas Nickelby (Nicholas Nickelbyn elämä ja seikkailut)

Ja kas, hyllyssäni sattui olemaan tiiliskivi Nicholaksen elämästä ja seikkailuista, joten Oliverin jälkeen etenin mielissäni Dickenin tuotannossa. Aluksi hämmennyin, koska en löytänytkään kirjasta samanlaista sarkastista tykitystä kuin Oliver Twistissä oli ja johon syvästi ihastuin. Mitä ihmettä? Petyinkin hieman. Toisaalta, eihän kirjoja kannatakaan toistaa samaa ajatusta samalla tavalla, ja löysin kuitenkin sen saman yhteiskuntakritiikin, joka Oliver Twistissä niin selvästi näkyy. Hieman naiivin ja tottelevaisen Nicholaksen kärsivällisyyden loppu, koulumestarin pieksäminen, huvitti suuresti. Jes! Anna mennä Nicholas! Setä on ahne paskiainen, tähän mielipiteeseen päätyvät lähes kaikki inhimilliset päähenkilöt.

Jarndyce & Jarndyce (Kolea talo)

Bongasinpa Dickensin syntymäpäivänä (7.2.) Twitteristä vitsin, jonka _tajusin_, kiitos Kolean Talon.

Jarndyce and Jarndyce walk into a bar.

"Why the long case?"

asks the barman.

Muaahahaha. Tajusin!

Koleassa talossa Dickens pilkkaa oikeuslaitosta huolella, vaikka leveän osan pilkasta saa myös yhteiskunnan kerma. Dickens onnistuu piikittelemään aristokraattipiirejä tylysti, mutta samalla leppoisasti. Minun _ehdoton_ suosikkini on gallantti herra Turveydrop. Surkuhupaisa aristokraattisista piirteistä tiukasti kiinni pitävä mies, joka on kuluttanut kaikki olemattomat varansa pitääkseen yllä kuvaa hienostuneisuudesta.
Kolea talon päähenkilöt voivat hyvin. Erittäin positiivista, vaikka kirjan edetessä alkoi hirvittää heidän puolestaan. Jarndyce & Jarndyce liittyy heihin kaikkiin, joten miten ihmeessä kaikki voisi päätyä hyvin? Toisaalta, kuten muissakin lukemissani Dickensin teoksissa, maailma ja yhteiskunta on julma ja ottaa viattomat uhrinsa sieltä ja täältä.

Olen aivan varma, että tämä postaus oli vasta ensimmäinen Dickens-hehkutus. Sohvalla (koska kirjahyllyyn ei mahdu) odottaa jo seuraava teos, nimittäin Dombey ja poika. Luulenpa, että marssin samoin tein myös kirjastoon hakemaan David Copperfieldin tai Suuret odotukset. En sentään molempia yhtäaikaa, koska ainakaan minulle Dickens ei ole kevyttä lukemista. Minusta nimittäin tuntuu siltä, että jos hankkisin Kolean Talon omaan kirjahyllyyni, hylly ei ehkä kestäisi koko sen maailman painoa, joka kansien välissä on. Ja kyllä vaan, tajuan oikein hyvin miten oudolta se kuulostaa!