Sannan kirjaisa elämä

Ei auta. Otan kirjan käteen, aloitan ja plumpsahdan takaisin todellisuuteen. Lukujumi! Ei pysty! Raskolnikov ja Marmeladov. (Mihail Petrovitš Klodt) Joku happisäiliö fuskaa kun en pysty sukeltamaan kirjaan kuin kirjaan. Epäilin hetken, ja itse asiassa epäilen hieman edelleen, että se on Dostojevskin Rikos ja rangaistuksen syy. Että se oli niin päräyttävä (inhoan sanaa, mutta päräytetään ilmoille) teos, että pääni toteaa nähneensä ja eläneensä kaiken. No more! Ei siinä mitään, lukujumi on normaali ilmiö. En vain pidä siitä yhtään. Ilman kirjoja tässä on kaikki. Joskus mietin voiko ihminen lukea liikaa. Kyynistyykö paljosta lukemisesta? Joskus nimittäin tuntuu, että on jo elänyt ja nähnyt niin paljon ettei jaksa. Hevonpaskat, kun todellisuutta katsoo. Olen 39 vee. Millään mittapuulla en ole nähnyt ja kokenut kaikkea. Mitä ihmettä sitten... Syytän ajoittain uuvuttavaksi heittäytyvää ominaisuuttani, jota erityisherkkyys välillä hallitsee. Kirjat herättävät tunteita (no, kaikki ...

GoodReadsilla on hyvä huumorintaju. Ensimmäisen kerran sain onnitteluviestin luettuani Orwellin Animal Farmin (suom. Eläin vallankumous), toisen kerran luettuani Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Onneksi olkoon, luit... No niinpäs tein! Eipä sillä, saa onnitella, koska niiden myötä etenin 1001 kirjaa, jotka sinun tulisi lukea -haasteessani kahden kirjan verran eteenpäin. Luku on nyt 134, mutta yritän olla ajattelematta, että se määrä on melkein kärpäsen kakkiainen meressä 1001n verrattuna. Silti! Jee! Tarkoitukseni oli kirjailla ylös ajatuksia luettuani Roskolnikovin edesottamuksista, mutta kyllähän Eläinten vallankumoukseenkin jokunen rikos-nimikkeen alle menevä tapahtuma sijoittuu. Etenkin jos ajatellaan kirjan parodioivan suurta itäistä naapuriamme ja sen harjoittamia toimintatapoja. Niistä rikkeistä on kirjoitettu ihan oikeitakin teoksia. Ja sitä paitsi, molemmissa kirjoissa esiintyy Napoleon! Tuo pieni suuri mies, joka pisti pasmat sekaisin ihmisiltä ja yhteiskunnil...