Sannan kirjaisa elämä

Margaret Atwood  se sitten osaa. Nimeltään Grace (Alias Grace) on tositapahtumiin perustuva romaani naisesta,  joka tuomittiin murhasta vuosikymmeniksi kuristushuone-vankeuteen Kanadassa 1800-luvun puolessa välissä. Rikostoveri James McDermott tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin, mutta Grace Marks vältti lopulta kuolemantuomion. Tapaus herätti huomiota aikanaan, ja Atwood tarjoaa lukijalle tiedot lähteistä, jota käytti kirjaa tehdessään.  Välisäväyksinä Atwood on lisännyt mm. oikeudessa kuultuja lausuntoja sekä rikoksesta että syytetystä. Pakko sanoa, että jos tämä lasketaan rikosromaaniksi, on se yksi parhaimmista, jonka olen lukenut. Päähenkilöitä on kaksi, toinen on Grace Marks itse, toinen on häntä tutkimaan saapunut lääkäri, tohtori Simon Jordan. Grace Marks on köyhä siirtolaisten tytär, joka pestautuu palvelijattareksi varakkaisiin talouksiin. Lopulta hän päätyy herra Kinnearin taloon, johon myös hänen uransa päättyy ja jonka takia vankeus alkaa. Jokainen s...

Viestini herra Millerille: Kerroit itse kuinka ennen tasangoilla vaelsi valtavia biisonilaumoja, ja nyt niitä on lähes mahdotonta löytää. Ole ystävällinen, älä tapa koko laumaa. Rakastan John Williams in kirjaa Stoner . Mielestäni kansikuvan suunnittelijalle pitää antaa täydet pisteet, koska kasvoprofiiliin kiteytyy kaikki. Nyt ei ole kuitenkaan kyse Stonerista, vaan Williamsin kirjasta  Butcher's Crossing . Myös sen kirjan ulkoasun suunnittelija saa minulta täydet pisteet. Biisonin profiili ja sen surullinen, lähes eloton silmä.  En ole koskaan tuntenut erityistä viehtymystä kirjallisuuden tähän cowboy-aihealueeseen, joten lainasin kirjan puhtaasti siksi, että Stonerin kirjoittajan jälki ei voi olla huonoa. Eikä olekaan. Kirjan myötä lukija löytää itsensä aikakaudelta, jolloin Yhdysvaltojen harvaan asutuilla alueilla odoteltiin rautateiden rakentamista ja yritettiin pysyä hengissä.  Williams vie lukijansa matkalle karuun luontoon, tasangolta vuoristoon ja...

GoodReadsilla on hyvä huumorintaju. Ensimmäisen kerran sain onnitteluviestin luettuani Orwellin Animal Farmin (suom. Eläin vallankumous), toisen kerran luettuani Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Onneksi olkoon, luit... No niinpäs tein! Eipä sillä, saa onnitella, koska niiden myötä etenin 1001 kirjaa, jotka sinun tulisi lukea -haasteessani kahden kirjan verran eteenpäin. Luku on nyt 134, mutta yritän olla ajattelematta, että se määrä on melkein kärpäsen kakkiainen meressä 1001n verrattuna. Silti! Jee! Tarkoitukseni oli kirjailla ylös ajatuksia luettuani Roskolnikovin edesottamuksista, mutta kyllähän Eläinten vallankumoukseenkin jokunen rikos-nimikkeen alle menevä tapahtuma sijoittuu. Etenkin jos ajatellaan kirjan parodioivan suurta itäistä naapuriamme ja sen harjoittamia toimintatapoja. Niistä rikkeistä on kirjoitettu ihan oikeitakin teoksia. Ja sitä paitsi, molemmissa kirjoissa esiintyy Napoleon! Tuo pieni suuri mies, joka pisti pasmat sekaisin ihmisiltä ja yhteiskunnil...

Takinkääntäjä olen minä. Tunnustan, että Dickensin kohdalla käänsin takkini vuorta myöten. Lähtökohtani Dickensiin oli nimittäin yritys lukea Old Curiosity Shop englanniksi. En saanut kirjasta irti kertakaikkiaan mitään ja jätin kirjan kesken. Luovutin siis, koska alkukielellä lukeminen osoittautui mahdottomaksi urakaksi. Minulla ei siis käynyt pienessä mielessäkään kääntyä suomenkielisen version puoleen. Mutta kuinkas sitten kävikään, kun uskoin viisaampiani, jotka kehottivat tarttumaan sitä härkää sarvista suomen kielellä. Ja niin Dickensistä tuli yksi lemppareista, klassikon pelottavasta leimasta huolimatta. Rakastan Dickensin sarkasmia. Ja viimeistään tässä kohdin on syytä kiittää ja kumartaa syvään suomentajien edessä, joita ilman elämäni olisi Dickensin verran köyhempää. Kiitos siis!  Oliver-raasu (Oliver Twist) Tartuin Oliveriin samasta syystä kuin aiemmin postaamaani Kafkan Linnaan. 1001 kirjaa -lista sisältää useamman Dickensin kirjan ja minulla sattui olemaan ...

Jep. Tuli sillä lailla somasti tekopyhä olo, kun jaksan kertoa ihmisille (jotka jaksavat kuunnella), että minä se olen yksi lukutoukka. No olenhan minä, mutta nythän on niin, että minulla on inhottava epämukavuusalue, jolle en ole onnistunut vielä loikkaamaan. En siis vielä. Nimittäin. Meidän huushollissa puoliskon hyllyssä on tällainen pino... Yikes! Minun epämukavuusalueeni on siis H. P. Lovecraft . Olkoon itse Lovecraft sekä Cthulhu hillittömän kokoisia kulttihahmoja, mutta minä en ole missään vaiheessa lämmennyt sille maailmalle. En oikeastaan osaa sanoa miksi en, nyt kun tarkemmin asiaa ajattelen. Jotkut scifin ja fantasia osa-alueet ovat mielenkiinnon saralla hämärän rajamailla ja tässä näin on osa hämärän rajamaata ihan omassa kotona! Tämä kuva on oikein hyvä todiste minulle siitä, että ennen kuin seuraavan kerran avaan suuni ja suosittelen puoliskolleni jotain kirjaa omasta hyllystäni, voisin itse asiassa olla hiljaa ja piipahtaa hänen hyllyssään. Yksi porkk...

Lähde: Pixabay Rakastan Berliiniä!!! Berliinistä bloggaaminen tuli henkilökohtaisesti ajankohtaiseksi, kun osa lähipiiriä matkustaa kohteeseen, mutta minä en. Sen sijaan rohmusin hyllyistäni melkein kaikki Berliiniin liittyvät kirjat, pinosin viereeni ja tässäpä sitä ollaan! Kattauksesta jäävät nyt pois Antony Beevor in teos  Berliini 1945 sekä Jill Suzanne Smith in Berlin Coquette. Hyllyistäni keräämäni kirjat käsittelevät näköjään Berliinin historiaa. Siis _kaikki_. Toisaalta, historiaahan minä opiskelin, ja jos jossain suurkaupungissa on historiallista latausta, niin Berliinissä. Luodinreikiä näkyy seinissä edelleen eikä historian rumia kasvoja ole peitetty. Jos katsoo tarkkaan ja tietää mitä etsii, löytää jalkakäytäviltä laattoja, joissa näkyy niiden henkilöiden tiedot, jotka kustakin talosta vietiin kuolemaan. Ettei pääse unohtumaan, myöskään turistilta.  Alkuun valitsin hyllystäni kaksi hyvin erilaista naisen kirjoittamaa päiväkirjaa sodan ajan B...

                Päädyin bloggaamaan ensimmäisenä niinkin höyhenenkevyestä kirjasta kuin Kafkan Linna (Der Schloss). Syitä on monia. Ensinnäkin se nyt sattui olemaan kesken, kun päätin aloittaa bloggaajan taipaleeni. Kirja on luvussa siksi, että kirja kuuluu '1001 kirjaa, jotka sinun tulee lukea ennen kuolemaasi' -listaan, jota olen kahlannut läpi viimeisten kuuden vuoden ajan. Oli siis Kafkan Linnan vuoro.  Nyt kun olen aikani lukenut, minusta alkaa tuntua hieman K:lta. Kuin kirja olisi kuten Linna hänelle, työn ja (etenkin hänellä) epätoivon ja tuskan takana. Etenen kuin K linnaa kohti: hitaasti. Rehellisyyden nimissä tunnustan, että minun aivokapasiteettini kestää muutaman kappaleen lukemisen kertaistunnolla. Opin sen, kun yli 20 sivun jälkeen aivoni menivät maitohapoille ja oli pakko mennä päiväunille. En missään tapauksessa sano, että kirja on huono tai että lukeminen on puhdasta pakkopullaa. Se vain vaatii niin paljon keskittymi...