Keskipäivän kahvihetki
Istun pöydän ääressä ja katselen jyvärallia, jota tiaiset ja keltasirkut pyörittävät takapihamme omenapuissa roikkuvien syöttöautomaattien ympärillä. Pikkulinnut ovat parasta talvessa, jos minulta kysytään. Allergisen lemmikkejä. Naapurihuoneessa olisi seinän täydeltä (ja vähän enemmänkin) kirjoja, mutta juuri nyt en istu kahvikupin kanssa niitä katselemassa. En minä niitä varsinaisesti edes kerää, niitä vaan kertyy. Pysähdyin miettimään miten ihmeessä ja milloin ajattelin ne _kaikki_ lukea? Ja ettei nyt tulisi vallan väärää käsitystä, olen minä niistä osan toki lukenutkin. Minulla vain on tapana jättää hyllyyni kirjoja, joista olen pitänyt niin paljon, etten halua luopua niistä. Ainakaan vielä. Luopumisen hetkiä on ollut montakin, siksi hyllyssäni on aina enemmän lukemattomia kuin luettuja kirjoja. Pohdintani tuloksena päätin jättää kahvin sikseen ja siirtyä hyllyn ääreen ja tehdä listan (koska listat on kivoja). Nyt, helmikuussa hulluna vuonna 2017, en koe minkäänlaista tarve...