Anjan lähes erinomainen elämä
Lähes erinomainen. Siinä on huumorin avain tähän kirjaan.
"Mie olin mie jo ihan pienenä, että sikäli miulla ei ollu mittään hättää."
Minkälaisen koukun Esko-Pekka Tiitinen onkaan kirjoittanut tarinaan! Semmoinen ähäkutti, jos luulit olevasi kärryillä niin luulit väärin -koukku. Semmoisista tykkään!
Pohjoiskarjalaisena on mukava lukea ommaa murretta. Tekkee ihan mieli alakkaa itekkii kirjottaa tälleen, mutta tään lukeminen saattaa olla vähä hiasta ja ehkä vaikkeeta jos ei puhu meijän murretta, joten enpä sittenkään.
Kieli on oikeasti muhevan pohjoiskarjalaista. Niin kuin Anjan maaseutu, pelto ja lypsettävät lehmät. Ja sisko, joka tulee ja touhottaa ja vaatii, että Anjan pitää nauhoittaa elämäänsä jälkipolville. Aikansa epäiltyään Anja alkaa purkaa nauhalle elämäänsä.
Anja kertoo lapsuudestaan, kunnes piti mennä kouluun eikä siellä ollut kovin helppoa. Hän kertoo pojastaan, aviomiehestään ja avioliitostaan ja keskustelee aina väliin mukaan tunkevan siskonsa kanssa. Sisko tunkee väen väkisin mukaan ja lopulta myös siskon tarina tulee mukaan. Ja sitten en kerrokaan enempää etten spoilaa.
Haluaisin kirjoittaa auki Tiitisen huumorin tähän postaukseen, mutta Anja on täynnä sellaista kutkuttavaa sanaleikkiä vakavistakin aiheista, että pitäisi kopioida tähän koko kirja. Minua nauratti, ihan koko kirja ajan. Suosittelen!
Pohjoiskarjalaisena on mukava lukea ommaa murretta. Tekkee ihan mieli alakkaa itekkii kirjottaa tälleen, mutta tään lukeminen saattaa olla vähä hiasta ja ehkä vaikkeeta jos ei puhu meijän murretta, joten enpä sittenkään.
Kieli on oikeasti muhevan pohjoiskarjalaista. Niin kuin Anjan maaseutu, pelto ja lypsettävät lehmät. Ja sisko, joka tulee ja touhottaa ja vaatii, että Anjan pitää nauhoittaa elämäänsä jälkipolville. Aikansa epäiltyään Anja alkaa purkaa nauhalle elämäänsä.
Anja kertoo lapsuudestaan, kunnes piti mennä kouluun eikä siellä ollut kovin helppoa. Hän kertoo pojastaan, aviomiehestään ja avioliitostaan ja keskustelee aina väliin mukaan tunkevan siskonsa kanssa. Sisko tunkee väen väkisin mukaan ja lopulta myös siskon tarina tulee mukaan. Ja sitten en kerrokaan enempää etten spoilaa.
Haluaisin kirjoittaa auki Tiitisen huumorin tähän postaukseen, mutta Anja on täynnä sellaista kutkuttavaa sanaleikkiä vakavistakin aiheista, että pitäisi kopioida tähän koko kirja. Minua nauratti, ihan koko kirja ajan. Suosittelen!
Tämä kirja pitää muistaa! Kuulostaa lupaavalta :)
VastaaPoista