Kurkistus kuolemisen hetkeen - Oneiron
Blogipostaukseni aiheena on Laura Lindstedtin Oneiron, vaikka kuolemisen hetkestä bloggaamiseen voisi lisätä Lars Keplerin Playgroundin vertailun vuoksi tai ihan hupinaan. Molemmissa taiteillaan veitsen terällä, vaikkakin siinä missä Oneironissa kuolema on lopullinen, Playgroundissa sydämenpysähdyksen hetkellä pelataan peliä leikkikentällä. Kumpikaan ei jätä kylmäksi, heti kun lukija on oivaltanut kirjan syvimmän aiheen (tähän pätee etenkin Playgroundin saama negatiivinen kritiikki).
Valitettavasti joudun spoilaamaan hieman päästäkseni etenemään. Näissä kahdessa kirjassa kuviteltu paikka kuoleman hetkellä on (onneksi) hyvin erilainen. Playgroundissa päädytään kiinalaiseen satamaan. Oneironissa täysvalkoiseen tilaan, ihminen sellaisenaan. Jos saisi valita oman paikkansa kuoleman hetkellä, en kyllä kumpaankaan mielelläni menisi. En ole tarpeeksi seikkailuhenkinen kiinalaiseen satamaan enkä jaksaisi kinastella ja vatvoa omia ja muiden asioita.
Oneironissa on seitsemän henkilöhahmoa. Luettuani tuntui, että ehkä juutalaissyntyinen nälkätaiteilija Shlomith on omalla tavallaan päähahmo, koska on sekä ensimmäisenä valkoisuuteen saapunut ja viimeisenä sieltä lähtevä nainen. Oma suosikkini on moskovalainen näyttämötaiteen keskusviraston pääkirjanpitäjä Polina. Jos ja kun minulle joku hahmo tästä kirjasta mieleen jää, se on Polina. Jos ja kun joku hahmo edelleen itkettää, se on Polina. Ei auta ajatella tässä vaiheessa enää pitemmälle, koska alkaisi itkettää uudestaan. Kolmas hahmo on brasilialainen Rosa Imaculada, jolla on epäkunnossa oleva sydän. Sekä vanha että uusi sydän, lukekaa vaikka kirjasta. Neljäs hahmo on tarmokas, raskaana oleva ranskalaisrouva Nina, viides on hollantilainen, upean peruukin omistava kurkkusyöpäpotilas Wlbgis. Kuudes on Maimuna, malliksi haluava, mutta muuliksi joutunut nuori senegalilaisnainen. Viimeisin valkoiseen tilaan ilmestynyt hahmo on Ulrike, tarjoilijana Kotkanpesässä toimiva nuori itävaltalaisnainen.
Oneironissa on seitsemän henkilöhahmoa. Luettuani tuntui, että ehkä juutalaissyntyinen nälkätaiteilija Shlomith on omalla tavallaan päähahmo, koska on sekä ensimmäisenä valkoisuuteen saapunut ja viimeisenä sieltä lähtevä nainen. Oma suosikkini on moskovalainen näyttämötaiteen keskusviraston pääkirjanpitäjä Polina. Jos ja kun minulle joku hahmo tästä kirjasta mieleen jää, se on Polina. Jos ja kun joku hahmo edelleen itkettää, se on Polina. Ei auta ajatella tässä vaiheessa enää pitemmälle, koska alkaisi itkettää uudestaan. Kolmas hahmo on brasilialainen Rosa Imaculada, jolla on epäkunnossa oleva sydän. Sekä vanha että uusi sydän, lukekaa vaikka kirjasta. Neljäs hahmo on tarmokas, raskaana oleva ranskalaisrouva Nina, viides on hollantilainen, upean peruukin omistava kurkkusyöpäpotilas Wlbgis. Kuudes on Maimuna, malliksi haluava, mutta muuliksi joutunut nuori senegalilaisnainen. Viimeisin valkoiseen tilaan ilmestynyt hahmo on Ulrike, tarjoilijana Kotkanpesässä toimiva nuori itävaltalaisnainen.
Kaikki hahmot saapuvat ja lähtevät eri järjestyksessä. Shlomith saapui ensin ja lähtee viimeisenä. Kertoessaan tarinoitaan toisilleen kaikki haluavat tietää syyn, miksi kukin heistä on valkoisuuteen päätynyt. Mitä tapahtui? Kukaan ei kuitenkaan tarkalleen muista. Erilaisista persoonallisuuksista koostuva naisjoukko tempoilee eri suuntiin, mutta hitsautuu pikkuhiljaa ryhmäksi auttaakseen toisiaan muistamaan ja siten palaamaan kuolemansa hetkeen.
En ihmettele Finlandia -palkinnon voittamista. Vahva suositus!
PS. En kerro mitä Oneiron tarkoittaa. Lue kirja! :D
Kommentit
Lähetä kommentti