Rikoksia ja rangaistuksia

GoodReadsilla on hyvä huumorintaju. Ensimmäisen kerran sain onnitteluviestin luettuani Orwellin Animal Farmin (suom. Eläin vallankumous), toisen kerran luettuani Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Onneksi olkoon, luit...
No niinpäs tein! Eipä sillä, saa onnitella, koska niiden myötä etenin 1001 kirjaa, jotka sinun tulisi lukea -haasteessani kahden kirjan verran eteenpäin. Luku on nyt 134, mutta yritän olla ajattelematta, että se määrä on melkein kärpäsen kakkiainen meressä 1001n verrattuna. Silti! Jee!

Tarkoitukseni oli kirjailla ylös ajatuksia luettuani Roskolnikovin edesottamuksista, mutta kyllähän Eläinten vallankumoukseenkin jokunen rikos-nimikkeen alle menevä tapahtuma sijoittuu. Etenkin jos ajatellaan kirjan parodioivan suurta itäistä naapuriamme ja sen harjoittamia toimintatapoja. Niistä rikkeistä on kirjoitettu ihan oikeitakin teoksia. Ja sitä paitsi, molemmissa kirjoissa esiintyy Napoleon! Tuo pieni suuri mies, joka pisti pasmat sekaisin ihmisiltä ja yhteiskunnilta. 

Kirjoissa on yhteistä myös pohdinta tasa-arvosta. All animals are equal. Except some animals are more equal than others. (Sanan 'ihminen' voisi lykätä eläimen tilalle oikein hyvin.) Roskolnikov taas pohdiskeli tavallisten ihmisten ja harvinaislaatuisten ihmisten eroa. Harvinaisilla on enemmän oikeuksia toimia kuin tavallisilla. Kirjat kuitenkin päättyvät hyvin eri tavoin: Roskolnikov saa rangaistuksensa, mutta vallankumouksen porsaat sen kun porskuttavat, lopulta ihmisten, noiden suurimpien vihollisten kanssa. 

Molemmissa kirjoissa tarina jää pikkuisen auki, joten lukija itse tulkitkoon loput.   

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Franz Kafka ja Linnan arvoitus

Kuva
                Päädyin bloggaamaan ensimmäisenä niinkin höyhenenkevyestä kirjasta kuin Kafkan Linna (Der Schloss). Syitä on monia. Ensinnäkin se nyt sattui olemaan kesken, kun päätin aloittaa bloggaajan taipaleeni. Kirja on luvussa siksi, että kirja kuuluu '1001 kirjaa, jotka sinun tulee lukea ennen kuolemaasi' -listaan, jota olen kahlannut läpi viimeisten kuuden vuoden ajan. Oli siis Kafkan Linnan vuoro.  Nyt kun olen aikani lukenut, minusta alkaa tuntua hieman K:lta. Kuin kirja olisi kuten Linna hänelle, työn ja (etenkin hänellä) epätoivon ja tuskan takana. Etenen kuin K linnaa kohti: hitaasti. Rehellisyyden nimissä tunnustan, että minun aivokapasiteettini kestää muutaman kappaleen lukemisen kertaistunnolla. Opin sen, kun yli 20 sivun jälkeen aivoni menivät maitohapoille ja oli pakko mennä päiväunille. En missään tapauksessa sano, että kirja on huono tai että lukeminen on puhdasta pakkopullaa. Se vain vaatii niin paljon keskittymistä. Minun aivoni vetävät maitoha
Lue lisää

Anjan lähes erinomainen elämä

Kuva
Lähes erinomainen. Siinä on huumorin avain tähän kirjaan. " Mie olin mie jo ihan pienenä, että sikäli miulla ei ollu mittään hättää ."  Minkälaisen koukun Esko-Pekka Tiitinen onkaan kirjoittanut tarinaan! Semmoinen ähäkutti, jos luulit olevasi kärryillä niin luulit väärin -koukku. Semmoisista tykkään! Pohjoiskarjalaisena on mukava lukea ommaa murretta. Tekkee ihan mieli alakkaa itekkii kirjottaa tälleen, mutta tään lukeminen saattaa olla vähä hiasta ja ehkä vaikkeeta jos ei puhu meijän murretta, joten enpä sittenkään. Kieli on oikeasti muhevan pohjoiskarjalaista. Niin kuin Anjan maaseutu, pelto ja lypsettävät lehmät. Ja sisko, joka tulee ja touhottaa ja vaatii, että Anjan pitää nauhoittaa elämäänsä jälkipolville. Aikansa epäiltyään Anja alkaa purkaa nauhalle elämäänsä. Anja kertoo lapsuudestaan, kunnes piti mennä kouluun eikä siellä ollut kovin helppoa. Hän kertoo pojastaan, aviomiehestään ja avioliitostaan ja keskustelee aina väliin mukaan tunkevan siskonsa k
Lue lisää

Kurkistus kuolemisen hetkeen - Oneiron

Kuva
Blogipostaukseni aiheena on Laura Lindstedt in Oneiron , vaikka kuolemisen hetkestä bloggaamiseen voisi lisätä Lars Kepler in Playground in vertailun vuoksi tai ihan hupinaan. Molemmissa taiteillaan veitsen terällä, vaikkakin siinä missä Oneironissa kuolema on lopullinen, Playgroundissa sydämenpysähdyksen hetkellä pelataan peliä leikkikentällä. Kumpikaan ei jätä kylmäksi, heti kun lukija on oivaltanut kirjan syvimmän aiheen (tähän pätee etenkin Playgroundin saama negatiivinen kritiikki). Valitettavasti joudun spoilaamaan hieman päästäkseni etenemään. Näissä kahdessa kirjassa kuviteltu paikka kuoleman hetkellä on (onneksi) hyvin erilainen. Playgroundissa päädytään kiinalaiseen satamaan. Oneironissa täysvalkoiseen tilaan, ihminen sellaisenaan. Jos saisi valita oman paikkansa kuoleman hetkellä, en kyllä kumpaankaan mielelläni menisi. En ole tarpeeksi seikkailuhenkinen kiinalaiseen satamaan enkä jaksaisi kinastella ja vatvoa omia ja muiden asioita. Oneironissa on seitsemän henkilöha
Lue lisää